VITUTUSLOKI

Sinä kuolet - elä!

2006-11-23T16:00:00+02:00

"Ikkunassa loppusyksyn surullinen metsä, luurankopuita ja musta lumeton maa. On marraskuu, kuoleman kuukausi." [s.37]

Näin aloittaa runoilija Arno Kotro Lopun lohtu -nimisen lyhyehkön, mutta sitäkin pysäyttävämmän kirjoituksensa Ari Liimataisen toimittamassa kirjassa "Sinä kuolet" (Tammi, 2005). Kirjassa erilaiset ja eri ammateissa toimivat ihmiset kirjoittavat näkemyksiään kuolemasta, kuolemanpelosta, kokonaisesta elämästä ennen sitä; väistämättömän kohtaamisesta, ihmisarvoisista hautajaisista, surusta ja siitä selviytymisestä; kuolemasta kielentutkijan, oikeuslääketieteen ja nettiselaajan näkökulmasta sekä myös kuolemasta oman käden kautta.

Kuolemaa ei kukaan pääse loputtomasti pakenemaan. Se saattaa astua elämäämme milloin tahansa läheisen menettämisen muodossa. Kirja antaa eväitä paitsi menetyksen, surun ja tuskan kohtaamiseen, myös oman kuolevaisuutemme lopulliseen sisäistämiseen ja siitä oikeiden johtopäätösten tekemiseen.

Yksi vika kirjassa sentään on. Jos nyt annetaankin aiheen vakavuuden ja kertakaikkisen peruuttamattomuuden nimissä anteeksi ne kaksi voimakkaasti uskonnollista kirjoitusta litteän maan aikaisine tarinoineen helveteistä ja perisynneistä, niin ei tuollaista ihmiskunnan todellista sivistystä kavahtavaa "jumalallisen salaisuuden edessä nöyrtymistä" olisi saanut kirjaan viimeiseksi, ikään kuin päätössanoiksi laittaa. Siihen paikkaan olisi ehdottomasti paremmin sopinut Esa Ylikosken loistava Kokonainen elämä.

Tästä kauneusvirheestä huolimatta arvostan kirjan sarjaan "jokaiseen hyllyyn". Sinne Valtaojan viereen.

* * *

"...Yhtäkkiä maa on paljas, musta ja jäätynyt. Linnut ovat muuttaneet etelään, kukat kuihtuneet ja kuolleet. Meri ja järvet ovat jäässä. On pimeää. Lumi peittää maiseman. Elämä autioituu. On hiljaisuuden aika. Lumen ja pimeyden suojissa elämä kuitenkin valmistautuu uuteen kevääseen, uuden syntymiseen. Seuraava kevät saapuu aina. Se ei ole samanlainen kuin edelliset keväät, mutta se syntyy edellisten keväiden, vuosien ja vuosikymmenten kukintojen siemenistä, juurista joihin routa ei pysty. Ensimmäiset pajunkissat kukkivat lumen ja jään keskellä, puiden silmut paisuvat, joutsenet palaavat. Valo häikäisee silmiä." [s.119]

Leena Rönkkö, Suru helpottaa

Sitä valoa kohden minäkin lähden nyt kulkemaan. On aika kohdata väistämätön - enköhän ole täällä asiani jo sanonut? Se on uutisissa tänään, huomenna, joka päivä; näettehän te itsekin.

Lopuksi vielä se, mikä Kotron kirjoituksessa varsinaisesti pysäytti. Hänen terveisensä elämän tarkoituksen kyselijöille:

"Ei nuotiossa polteta puita, jotta niistä tulisi tuhkaa, vaan siksi, että niistä tulee valoa ja lämpöä." [s.40]

Mitäpä tuohon lisäämään. Kiitos Arno, kiitos te kaikki. Minun pitää nyt mennä - tulta kohentelemaan.

Teknisiä ongelmia

2006-11-20T13:00:00+02:00

Pahoittelut lukijoilleni tekniikan tökkimisestä. Lieneekö siinä syy noiden YLE:n uutislinkkien toimimattomuuteen, vai ovatko ne todellakin siellä alkaneet poistaa jo toissapäiväisiä uutisiaan?

Toivottavasti tekniikka saadaan kuntoon pian.

23.11.06

Ylläpito on raatanut koodien kimpussa lihaansa säästämättä ja tekniikan pitäisi nyt pelata normaalisti. Nöyrät kiitokseni - kaikesta.

Sama kolmannes?

2006-11-18T18:00:00+02:00

Metsäkansan sivistystasoa on taasen mittailtu. Tulos: Lähes kolmannes hyväksyisi kuolemantuomion Suomeen! Tulee mieleen tämä taannoinen kolmannes, joka ei "usko" evoluutioon. Lieneeköhän sama kolmannes asialla...?

Eduskunnan alennustila

2006-11-16T13:30:00+02:00

Ainahan se on tiedetty, että puuhastelu hyväpalkkaisessa poliitikon toimessa vieraannuttaa ihmisen normaalista elämästä. Sitä lakkaa muistamasta millaista oli, kun joskus saattoi olla rahasta tiukkaa ja nälkäkin ehkä välillä suolenmutkassa murahteli. Suomen eduskunta, jonka touhuiluun viittasin jo edellisessä tekstissä, on vajonnut niin alas, että on nyt viimeistään lopullisesti ja täydellisesti unohtanut kenen asialla sen piti olla. Siellä halutaan eroon kansanedustajien poissaolojen valvonnasta!

Mitä tästä miettii tavallinen työntekijä? Hän, joka ei uskalla olla edes sairaana poissa työpaikaltaan?

Sitä saattaisi kuvitella, että näin vaalien lähestyessä arvoisat kansanedustajamme mieluummin hiukan ryhdistäytyisivät. Mutta ei - tehdään juuri päinvastoin. Miksi? Onko tarkoitus kyllästyttää kansa lopullisesti pois vaaliuurnilta? Että vain pienenevä hyväosaisten, asioiden tilaan tyytyväisten joukko kävisi enää äänestämässä, muiden tuhahtaessa koko pelleilylle? Tässäkö varmin tapa taata, että mikään ei pääse koskaan muuttumaan?

Köysi kiristyy - vauhti kiihtyy

2006-11-15T22:30:00+02:00

Nyt on pitelemistä sekä naurussa että narussa. Nimittäin siinä narussa, joka on jokaisen suomalaisen työntekijän - tai työttömän - kaulassa. Tunnetko sinäkin sen kiristyvän? Omistajapiirien otteet kovenevat koko ajan. Suomalaista sopimusjärjestelmää vastaan hyökätään jälleen raskaalla tykistöllä. Yt-menettelystä ja työehtosopimuksista, siis lopulta työntekijöistä, on taas tullut riippakiviä pörssiyritysten hurjassa nousukiidossa. Finnairlainen sanelupolitiikka romahdusmaisine palkanalennusyrityksineen ja tallinklainen hilpeä esimieskulttuuri näyttävät tietä. Työstäsi tulee huutokauppatavaraa, halvin tarjous voittaa, vääjäämättä.

Hupaisaa puolestaan on suomalaispoliitikkojen, noiden lähinnä alapään asioiden ja kieltolakiensa parissa askartelemaan joutuvien Brysselin sätkynukkien ja rahanvallan iloisten renkipoikien ja -tyttöjen into vahvistella olemattomia lakeja, jotka eivät koskaan tule sellaisenaan voimaan. Tällä tavoin ei suomalainen kansanedustuslaitos arvoaan äänestäjän silmissä nosta. Tämä on kumarrus armottomille, ylikansallisille markkinavoimille ja pyllistys omille kansalaisille.

Joissakin piireissä nämäkin uutiset otetaan kuitenkin vastaan riemuhuudoin ja lasinkilistyksin. Voin melkein kuulla seteleiden ja arvopapereiden kahinan ja nähdä kuinka puhtaan valkoiset, sileät sormet laskevat ja hypistelevät niitä, ahneen ja kovan katseen loisteessa. Rahamiehille tehdään ennenaikaista Joulua, se on uutisissa joka päivä. Eihän tästä riemusta puutu enää kuin porvarihallitus Ruotsin malliin...

Suomi loppuunmyytävänä?

2006-11-13T02:15:00+02:00

Tarvittiinko tosiaan joku professorismies kertomaan poliitikolle, että suomalaisten yritysten ahkera myynti ulkomaille ei ole pitemmän päälle ehkä sittenkään niin kovin fiksua? Asian, jonka jokainen tavallinen kansalainen tajuaa jo sydämessään?

Kukahan kertoisi ministerille vielä, että jotain sairasta saattaa olla siinäkin, että samaan aikaan kun energiaa myymällä tehdään ennätyksellistä tulosta huimine optiovoittoineen ja Suomen rikkaimpia miehiä, kansalaisia varoitellaan uhkaavasta sähköpulasta?

Minkälainen visio näillä pikavoittoja kotiuttavilla keinottelijoilla on tulevaisuudestamme? Huomista ei taida tullakaan? Mutta "itsenäisyyspäivänä" kulta säihkyy taas ja nöyrä kansa kumartaa ryöstäjiään. Olipa kerran Suomi.

Vähä

2006-11-11T16:00:00+02:00

Jos mää ny sev verta viä lyhyesti vähä mainostasin tota manseh helmee, et kertosin viä yhren hölmöyren lisää. Siä tapellaan ny kuulemma siitä, kelle kuuluu pysäkkikatosten talvikunnossapito. Kaupunki on tulkinnu lakia viime pyryj jälkeen uurella tavalla, eikä niitä ny hoira vissiin kekään. Mummot ja vaarit ja vähä nuoremmakki hyppii siä henkensä kaupalla kauheitte lumivuorie ylitte, että ne pääsee onnikan kyytiin taka pois!

Joo, ja se on toi kaupunkin tiänhoito saanu viime päivinä kiitosta muutenki. Taisi olla sekin vähäne kalusto viä kesävirityksissä? No, tää on taas just tätä. Enkö mää jo sanonu, et sinne pitäis panna ne "ei talvikunnossapitoa" -kyltit. Mutta mitä muutakaan voi orottaa kaupunkilta, jonka tienhoitomestarille, vai mikä halavattu se ny onkaan, on annettu liikanimeks "vähä".

Nii ja sitte viä: Ei o ihme, ettei siä riitä suolaa enää tiänpitoon. Ne on kipannu sitä viiskytä tonnia siihe kuurem miljoonan euron relffiinialtaaseen, jossa ei kekään eres ui! [IS 10.11]

Jäähyväiset televisiolle

2006-11-10T02:00:00+02:00

Digipakon mielekkyyttä kyseleviä kirjoituksia on lehdissä yhä enemmän. Kuten esimerkiksi tämä Petteri Järvisen Aamulehdessä viime sunnuntaina julkaistu avaus. Siinä Järvinen esittää jälleen tapansa mukaan terävää ja asiantuntevaa kritiikkiä sekä nipun hankalia kysymyksiä, kannattaa lukea. Hänen mukaansa mullistukset eivät tule päättymään tähän - kehitys (itse olisin käyttänyt mieluummin sanaa 'hölmöily') on vasta alussa.

Olen miettinyt, mihin minä oikeastaan tarvitsen tulevaisuuden digitaivaan auliisti ja ahnaasti tarjoamia, toinen toistaan typerämpiä, lisämaksullisia kanavapaketteja, tai ylipäänsä mitään, mitä Uusi Uljas Digionnela on puuhamiestensä mukaan tuomassa. En ole keksinyt yhtään järkevää syytä roikkua tässä "digioopiumia kansalle" -pendolinossa enää hetkeäkään. Olen päättänyt luopua koko toosasta.

Ratkaisu oli helppo tehdä. Erityiskiitos sen jouduttamisesta vielä Maikkarille; sen äärimmäisen lyhytnäköiselle ja ahneelle, suorastaan surkuhupaisalle Räikkönen/Ferrari -rahastusidealle.

Jään kaipaamaan lähinnä vain Ylen asia- ja ajankohtaisohjelmia (katso tähän lauseeseen liittyvä päivitys!) ja suren, ettei niiden tiukka yhteiskuntakriittinen viesti tavoita tulevaisuudessa digihumpuukiinsa hurmioitunutta kansaa senkään vertaa mitä nykyään. Nythän on vielä mahdollista, että joku eksyy edes vahingossa tosimaailmaa kriittisesti analysoivan ohjelman ääreen ja saattaa jopa saada jonkun ajatuksen päähänsä. Siis nimenomaan vahingossa. Digiparatiisissa vahingossa-ajattelu on paljon helpompi estää, koska sellaiseen ei-toivottuun toimintaan ohjaavia ohjelmia tilaavat vain asioista jo valmiiksi kiinnostuneet ihmiset. Viihdekanaviensa lumoissa seikkailevat ovat niiltä turvassa.

Jää siis hyvästi, vanha rakas töllötin. En olisi halunnut sen päättyvän näin. Ehkä näin on kuitenkin parempi: sinä olet jo kuollut ja minä haluan kuolla jollakin muulla tavoin.

Entä sinä siellä? Mihin sinä televisiotasi tarvitset?

Päivitystä (kesäkuussa 2007)

Jätän tuon lauseen näkyville esimerkkinä, miten karmean väärässä ihminen voi joissakin asioissa olla, ja/tai miten äkkiä niiden "kaipaamieni" ohjelmien sisältö on muuttunut silkaksi monikulttuuripropagandaksi ja islamin nuoleskeluksi.

En siis kaipaa niitäkään enää, en todellakaan. Onneksi ei tarvitse katsoa.

Sininen ja musta

2006-10-25T15:00:00+03:00

Tampere kun taakse jäi
mietin hiljaa mielessäin
mitä siitä kertoisin
kysyjille vastaisin
kertoisinko köyhyyden
hoidon tilan vanhusten
tai sen kaiken tyhmyyden
kunnes tiesin vastauksen

siniset on järvet
siniset on bussinsa sen
punainen on aalto
liikenteen tukkien
makkara on musta
musta on mieli asukkaan
kaadettu on puutkin
tieltä pormestarien

ymmärtänyt koskaan en
mä visioita herrojen
he hulluissa haaveissaan
on unohtaneet ihmisen
hiljaa hiipuu palvelut
tieltä kylmän bisneksen
viisisataa koditonta
kertoo koko kurjuuden

harmaana jo järvet
siniset vain bussinsa sen
punaisena valot
seisoo jonot autojen
makkara on musta
musta on mieli asukkaan
musta on myös aukko
päässä poliitikkojen

(lauletaan Pate Mustajärven äänellä)

Näin naapurissa

2006-10-09T13:00:00+03:00

Anna Politkovskajan kirjasta Putinin Venäjä (Otava, 2005) oli tarkoitus puhua jossain vaiheessa enemmänkin. Nyt ei jaksa, mielessä on vain syvä murhe. Olkoon se kuitenkin "kuukauden kirjamme" - myös väliin jääneen syyskuun osalta. Lukekaa se. Lukekaa demokratian ja sananvapauden tilasta naapurissamme.

Vitutusloki osallistuu hiljaiseen mielenosoitukseen. Kynttilät syttyvät iltaisin murhatun ihmisoikeustaistelijan ja kaiken hänen tekemänsä hyvän muistoksi. Antakoon se lämpöä ja lohtua ja valaiskoon edes hiukan ihmisyyden ylle lankeavaa kylmää pimeyttä.

20.11.06

Politkovskajan murhaa selvitellyt Aleksander Litvinenko myrkytettiin Britanniassa. Hän on kriittisessä tilassa lontoolaisessa sairaalassa. Tapaus EI ilmeisesti ole uutinen Venäjällä.