Haluaisin tietää, vaivaako ketään muuta omituinen epätietoisuus siitä, mistä kirjoittamanne ajatukset oikeastaan tulevat? Tarkoitan, että voitteko aina olla varmoja, että juuri te olette ne itse työstäneet, vai saattaisivatko ne olla joskus jostain lukemianne tai kuulemianne, ja nyt aivonne tarjoaa niitä, aivan kuin ne olisivat juuri syntyneet? Ja mistä sen eron tietäisi?

Paljonko suomenkielessä on sanoja? Moneenko eri järjestykseen ne saa? Joko kaikki on kertaalleen sanottu? Kuinka pitkä ja erikoinen pitää jonkun lauseen olla, ollakseen varmasti uniikki? Pitääkö sen sisältämän ajatuksenkin olla? Vai onko kaikki mahdolliset ajatuksetkin jo ajateltu?

Varmasti joku on näitäkin jo pohdiskellut joskus jossakin.