VITUTUSLOKI

torstai, 9. maaliskuu 2006

Avoin kirje (JP/UPM)

UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen, tämä on Teille.

Arvoisa toimitusjohtaja

Suokaa anteeksi, että vaivaan Teitä tällä tavoin kesken leikkaus-, saneeraus-, ulkoistus- ja lopetuskiireittenne. Pyydän nöyrimmästi, että luette tämän vaatimattoman viestini, vaikka lähestyn Teitä nimimerkin suojasta. Uskallan tehdä niin siksi, että tämä kirje ei sisällä loukkauksia tai mitään muutakaan sellaista, joka nostaisi henkilöllisyyteni mitenkään tärkeäksi seikaksi. Tiedän toki, että se on tarvittaessa helposti selvitettävissä, mutta Teidän tuskin tarvitsee nähdä vaivaa.

Olette eilen illalla [8.3.] esiintynyt televisiossa eri uutislähetyksissä perustelemassa yhtiönne suunnittelemia historiallisen massiivisia saneeraustoimia. Esiinnyitte vakuuttavasti; rauhallisesti ja itsevarmasti. Osakkeenomistajanne olivat varmasti ylpeitä Teistä. Teitte lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta ennenkaikkea erittäin asiallisesti, selväksi ne syyt, jotka yhtiönne mielestä pakottavat 3000 (k o l m e n t u h a n n e n) työntekijänne työn lopettamiseen, mukaanlukien yhden kokonaisen tehtaan lopettaminen, oikeastaan siis yhden kokonaisen kaupungin tappaminen.

Ei siinä mitään. Tähän asti kaikki on selvää. Te teette siellä vain omaa työtänne mahdollisimman tehokkaasti, jotta osakkeenomistaja-rukkanne saisivat jotain mitä laittaa leipänsä päälle. He saivatkin kokea onnen hetkiä jo samana päivänä yhtiönne pörssikurssin singotessa rakettinousuun vetäen perässään muutkin metsäyhtiöt. He ovat nyt varmasti kiitollisia ja hyvin tyytyväisiä Teihin. Irvokasta, eikö totta?

Yhtä asiaa kuitenkin ihmettelen. Minusta Te näytätte ihan ihmiseltä. Te luultavasti ajattelettekin kuin ihminen. Teidän sydämessänne asuu ihminen, ei laskukone. Samoin kuin itselläni ja luullakseni kaikilla muillakin "ihmiseksi" kutsumillamme. Erityisesti niillä, joihin yhtiönne kertoo nettisivuillaan "uskovansa" ja "panostavansa".

Se, mitä ihmettelen, on tämä: Haluaisin kovasti tietää, miten olette onnistunut perustelemaan itsellenne nämä tuhansia muita kaltaisianne koskevat kipeät ja vaikeat ratkaisut. Siis sille Ihmiselle, joka asuu sydämessänne? Toisin sanoen: Kuinka Te tulette toimeen itsenne, omantuntonne kanssa? Tilanne ei varmastikaan ole helppo. Rahanhan kun piti olla vain väline ihmisten hyvinvoinnin saavuttamisessa, eikä suinkaan kaiken tarkoitus, eikö niin? Ja entä yrityskuvanne? Suomalainen asiakas, ihminen hänkin, ei taida yhtiötänne enää paljon kiinnostaa? Tiedän, ettei minusta olisi Teidän lakeerikenkiinne. Joutuisin niin syviin ristiriitoihin itseni kanssa, että repeäisin.

Haluaisin tietää, kuinka Te voitte olla vielä kasassa? Tilannetta kai helpottaa, ettette ole yksin noiden murheellisten päätösten takana, vaikka Teihin tämä nyt näyttääkin henkilöityvän. Minä en kuitenkaan kestäisi olla alkuunkaan vastuussa Suomen alasajon ja ulosmyynnin vauhdittamisesta tällä tavoin, suorastaan eksponentiaalisesti. Minä en Teidän sijassanne kestäisi ajatella niiden tuhansien kaltaisieni ihmisten perheitä, heidän mahdollisia asuntovelkojaan, heidän kauniita kotejaan, jotka saattavat joutua pakkohuutokaupanpitäjän nuijan alle. Ei, minä en yksinkertaisesti pystyisi siihen.

Vain sen minä siis haluaisin tietää, että miten Te pystytte. Että nukutteko yönne hyvin, en muuta.

Kunnioittavasti ihmetellen

Nimimerkki "HumanError", tuttujen kesken "Lokaaja" vaan