Kansainvälinen naistenpäivä. Hienoa. Luultavasti juhlatilaisuuksia ja -puheita ympäri maailman. Hengennostatusta ja kauniita sanoja, aplodeja ja notkuvia juhlapöytiä. Vaan mitä kuuluu neitsythäkkiin?

Sain juuri pikaluettua tuon jo aiemmin puheena olleen kohuteoksen, joten muutama sana siitä. Paremmat kirja-arvostelut ja muut aiheeseen liittyvät linkitykset löytyvät sieltä aiemmasta merkinnästäni.

Jotenkin on paha olla. En tiedä, mutta pahaa pelkään, että naistenpäivän juhlat eivät tavoita sitä maailmaa jota Ayaan Hirsi Ali kirjassaan kuvaa. Jo esipuhe nostaa esiin kirjassa toistuvan teeman, pelon. Hän sanoo, että muslimin suhde Jumalaansa perustuu pelkoon. Muslimien absoluuttinen jumalakäsitys vaatii täydellistä alistumista. Sääntöjen pilkulleen noudattaminen tuo palkinnon, mutta niiden rikkomisesta rangaistaan julmasti sekä maan päällä että tuonpuoleisessa.

Alistuminen. Pelko. Pelko ja alistuminen. Siinä on musliminaisen häkki. Sen näkymättömät väkivallan, häpeän ja kuoleman kalterit ovat niin vahvat, että Hirsi Ali antaa kirjan loppupuolella kohtalosisarilleen kymmenen seikkaperäistä vinkkiä niiden murtamiseen. Sitä ennen, ja vielä sen jälkeenkin, lukijaa kuljetetaan läpi islamin naisvihamielisen kulttuurin tavalla, joka ei jätä kylmäksi.

Hirsi Ali kuvaa naisen asemaa islamissa sanoilla, joita emme luullakseni tämän päivän juhlapuheissa kuule. Hän kertoo naisten olevan 'poikatehtaita', vain pojilla on merkitystä. Hän kertoo immenkalvon säilyttämiseen - tai paikkaamiseen - keskittyvästä neitsytkultista, jossa tuon puhtautensa merkin ennen pakkonaittamista - järjestettyä raiskausta - menettänyt nainen on vain käytetty esine, halveksittu hylkiö. Hän kertoo naisen ihmisarvoa alentavasta kohtelusta anatomisesti yksityiskohtaisin esimerkein, joilla en viitsi tässä ryhtyä mässäilemään. Lukekaa itse.

Lukekaa hänen viestinsä monikulttuurisen yhteiskunnan puolustajille, länsimaisille 'suvaitseville'; heille, jotka ideologisista tai muista syistä haluavat ymmärtää ja hyväksyä kaiken tämän islamilaiseen kulttuuriin kuuluvana. Hän kysyy: "Eikö ole tekopyhää puolustella tai suvaita näitä käytäntöjä, jos itse nauttii vapaana ihmiskunnan edistyksestä?"

Hänen kirjassaan haastattelema kanadalais-ugandalainen kirjailija Irshad Manji, 'Bin Ladenin painajainen', puolestaan kysyy: "Mitä te noin pelkäätte? Miksi ette vastusta islamilaisten maitten ihmisoikeusloukkauksia siinä missä vastustatte Yhdysvaltain ja Israelinkin ihmisoikeusloukkauksia?"

Lukekaa kunniamurhista ja raiskauksista; lukekaa kuinka nainen on aina itse syyllinen ja saa satoja ruoskaniskuja, kun neljä uskovaa muslimia todistaa, että hän valehtelee. Lukekaa naisista, jotka ovat kaikesta huolimatta omaksuneet alistetun asemansa niin, että puolustavat raivokkaasti omaa orjuuttaan. Hirsi Ali vertaa ilmiötä niin sanottuun Tukholma-syndroomaan, jossa panttivangit kiintyvät vangitsijoihinsa. Se on hänestä kuitenkin kieroutunut yhteys. Sitä voi hänen mukaansa verrata orjiin, joista oli tullut orjia paitsi tosiasiallisesti myös henkisesti ja jotka valitsevat mieluummin turvallisen orjuuden kuin epävarman vapauden.

Lukekaa neljä järkyttävää kertomusta 'somalialais-islamilaisesta käytännöstä' Hirsi Alin toimiessa hätään joutuneiden ja avuttomien maahanmuuttajanaisten tulkkina ja turvana Alankomaissa vuosina 1995-2001. Ja lukekaa lopuksi lyhytelokuvan Submission part I karmiva käsikirjoitus. Lukekaa koko kirja kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi. Lukekaa ja voikaa pahoin.