Vajaa vuosi sitten kohistiin Toijalan vanhustenhoidon säästötoimista. Muistin virkistämiseksi pari poimintaa Aamulehdestä niiltä päiviltä:

"Laitoshoidossa olevien vanhusten istumaan nostamista vähennetään. Lomautusten aikana vanhukset nostetaan ylös vain muutaman kerran viikossa." [AL 22.4.05]

"- En usko, että lomautusten aikana Toijalassa hoidettaisiin vanhuksia yhtään sen huonommin kuin muualla. Toijalan tilanne on varsin hyvä." [Toijalan kaupunginjohtaja Pauli Ihamäki, AL 24.4.05]

Kaupunginjohtaja tiesi mistä puhui. Pohjoismaiden suurin vanhainkoti, Tampereen Koukkuniemi, on tänään otsikoissa lähes samantasoisista ansioista. Tampereella puhutaan jopa sadan hoitajan vajeesta. Apulaiskaupunginjohtaja (mikä ihme on apulaiskaupunki?) Päivi Sillanaukee myöntää Koukkuniemen henkilökuntavajeen kestämättömäksi. [AL 2.3.06]

Toisaalta ei ole ihme että on vajausta, kun hoitohenkilökunta pilkotaan desimaaleiksi jo lähtökohtaisesti. Ikäihmisten hoitoja ja palveluja koskeva laatusuositus vuodelta 2001 määrittelee 25-paikkaisen laitososaston laatusuositukset mm. näin: [AL 2.3.06]

• • hyvä mitoitus                      0,80      hoitajaa/asukas
  • keskiverto mitoitus             0,5-0,6  hoitajaa/asukas
  • välttävä mitoitus                  0,32     hoitajaa/asukas

Toijalan "puolikkaista" Aamulehti kertoi jo 26.4.05, josta repäisin silloin sitaatin tähän lokiin. Täällä oli niihin aikoihin myös eräässä merkinnässäni linkki johonkin lehden pääkirjoitussivulla olleeseen tekstiin, josta jäi erityisesti mieleeni huomio, että vanhusten hoidosta on näköjään siirrytty säilyttämiseen, ja kysymys: kuka panee tästä paremmaksi? Ja mikä se seuraava aste onkaan?

Tuon merkinnän olen näköjään poistanut, luultavasti sen toimimattoman linkin vuoksi. Saapa nähdä, kauanko linkki päätoimittaja Jorma Pokkisen tuoreeseen Koukkuniemen hoitajavajetta käsittelevään kronikka-artikkeliin toimii. (Ilmoitan täten, että otan artikkelin itselleni talteen ja tulen julkaisemaan sen tässä yhteydessä uudestaan, kun tuo linkki lakkaa toimimasta. Anteeksi.)

(Lisäys 4.8.06.)

Tässä tämä unohtunut lupaus:

 
Kronikka: Hävettää, eikö vain?
04.03. - 21:51

Vanhuksia ei saa säilöä, vaan päivittäin pitää olla virikkeitä. Tampereen Koukkuniemen jatkuva pulma on rahapula. 
Taidamme kaikki olla tästä yhtä mieltä: vanhusten ihmismäisten seniorivuosien turvaaminen on yhteiskunnan sivistyksen mittari. Kantaa huolta, ottaa vastuuta, auttaa kädestä niitä, joille hoitajan käsi on ainoa turva ja lohtu.
On masentavaa lukea, että Tampereen Koukkuniemen vanhainkotiin tarvitaan ilmeisesti taas mitä pikimmin sata uutta hoitajaa. Sata uutta hoitajaa ei ole ylellisyyttä, vaan vasta kohtuullisen tai korkeintaan hyvän hoidon perustaso.

On masentavaa, että 5. 3. 1998 Koukkuniemen silloinen johtaja Irja Vesasto-Aro sanoi Aamulehdessä, ettei hän kestä enää katsella, kuinka vanhustenhuollossa tingitään. Johtaja erosi.

Oli masentavaa, millaisen mylläkän rehellinen puhe silloin herätti. Kritiikki nuijittiin kuoliaaksi. Johtaja oli ”oman edun tavoittelija”, ero poliittista peliä (”eduskuntaanhan se vain pyrkii”) ja pahinta mahdollista juonittelua (”olihan sille jo etukäteen katsottuna hyväpalkkainen uusi työ kaupungilta”).

On masentavaa, että hoitajapulaa taas käsitellään vasta kun lääninhallitus siihen puuttuu.

On anteeksiantamatonta, että kymmeneen vuoteen ei ole tapahtunut mitään.

Tai on tietenkin tapahtunut. Veroprosenttia on nostettu, omalääkärijärjestelmää kehitetty pakon edessä, uusia projekteja käynnistetty ja Tamperetta kehuttu kaksin käsin.


* * *


Ihanteellista on, kun vanhukset pystyvät asumaan kodinomaisissa oloissa mahdollisimman pitkään. Tähän Tampere on sijoittanut ja se on aivan oikein. Kotihoito on paras hoito.

On myös hyvä, että erilainen palvelu- ja senioriasuminen kehittyy. Moni turvaa eläkepäivänsä hankkimalla kodin talosta, jossa on hoitoa, hoivaa ja turvaa. Niitä onneksi on ja lisää nousee.

Koukkuniemessä, Pohjoismaiden suurimmassa vanhainkodissa, on noin 700 vanhusta. Ei ole vuosikymmeniin enää ollut uutinen, että koti on katastrofin partaalla. Ei niin, etteikö pientä pintamaalia olisi pulmiin sivelty, mutta todellinen perusremontti puuttuu.

Koukkuniemen katastrofista on ollut varmasti tietoa. Edesmennyt sosiaalitoimen suunnittelujohtaja Seppo Prunnila puhui vanhusten puolesta puhumasta päästyään. Vanhustenpalveluiden ylilääkäri Jari Ahvenainen muistutti jatkuvasti, että talousarvio ei perustu totuuteen vaan suunnitelmalliseen väärinymmärrykseen.

Prunnilasta ei tullut koskaan apulaiskaupunginjohtajaa. Ahvenainen siirrettiin Kaupin sairaalan ylilääkäriksi.

Kukaan sen sijaan ei ole huomauttanut siitä, että budjetointi elää omaa elämäänsä, todellisuus omaansa. Kun henkilökuntaa lisättiin pakon edessä vuosituhannen alussa, ohjeellinen budjetointi ei kattanut vuorotöitä.

Ei ihme, että budjetit paukkuvat.

Tampere on ollut toimelias yliopistosairaalan Taysin menojen moittija. Sen menojen valvonta ei ole koskaan Tampereen talousjohtoa tyydyttänyt. Sormea on heristetty tiukasti, useaan otteeseen ja määrätietoisesti.

Hyvä, että valvotaan. Samaa topakkuutta toivoo sitten myös oman konttorin suuntaan.

Keskustelu vanhusten hoidon tasosta tapaa muuttua budjetista vääntämiseksi. Eurot ovat tärkeitä, mutta toissijaisia.

Ensinnä pitää määritellä, mitä on hyvä hoidon taso. Nyt on vain ohjeellisia suuntaviivoja. Tarvitaan samanlainen oikeuden määrittely kuin esimerkiksi lasten päivähoidossa. Lapsella on oikeus päivähoitoon.

Vanhainkodeissa hoidon määrittely on varmasti tehtävissä: riittääkö yksi yöhoitaja sataa, kuuttakymmentä vai kolmeakymmentä vanhusta kohden? Montako kertaa viikossa on päästävä kylpyyn? Mitä virikkeitä vanhuksille tarjotaan?

Jos ohjeet ovat ohjeellisia, Tampere voisi toimia tässä suunnan näyttäjänä. Tampereen malli – eikö kuulosta hyvältä.

Muistan ajan, kun laivat ajoivat Koukkuniemen rantaan, vanhukset kärrättiin kyytiin ja vietiin Näsijärven aalloille. Konjakkiakin tarjottiin, jos halusi. Se oli monelle kesän paras hetki.

Nyt laituri rapistuu.

Tarina kertoo, että kun tytär alkoi hätistellä kärpästä äitinsä huoneesta, mummo suorastaan tulistui: Anna olla! Täytyy täällä sentään jotain elämää olla!

Henkilökunta on tiukoilla. Laitoshoitoon tulee yhä huonokuntoisempia vanhuksia. Kotona sinnitellään lasten, kotihoidon ja oman sinnikkyyden avulla mahdollisimman pitkään.


* * *


Koukkuniemi täyttää 110 vuotta marraskuussa. Jo alusta alkaen vaivaistalon taival oli tuskainen. Puuttui rahaa...

Vielä vuonna 1882 Tampere lykkäsi uuden talon rakentamista kustannussyistä, vaikka 1870-luvun lopulla uusittu vaivaislaki velvoitti kunnat huolehtimaan asukkaistaan.

Hanke sai myötätuulta vasta kun tamperelainen tukkukauppias Gustaf Fredrik Ahlgren testamenttasi huomattavan summan, 150 000 markkaa vaivaistalon rakentamiseen.

Ei kai tässä taas tarvita kansalaiskeräystä?


Jorma Pokkinen
 
--------------------------------------------------------------------

Pokkinen kyseli: "Hävettää, eikö vain?" Hävettää, toden totta. Kaupunginvaltuutettu Anneli Kivistö (sd) ei kuitenkaan jää häpeään kierimään, vaan tykittää Aamulehden mielipidesivulla 3.3. virkamiesten salailua suomivassa kirjoituksessaan mm. näin:

"Nyt tuli julkisuuteen oikein iso pommi. Koukkuniemen henkilöstömitoitus on 100 hengellä alimitoitettu. Olemme juuri marraskuussa hyväksyneet talousarvion vuodelle 2006, taloussuunnitelman 2006-2008. Suurennuslasillakaan etsien en löydä esitystä tai minkäänlaista mainintaa vanhuspalveluiden henkilöstömitoituksen korjaamiseksi edes lähivuosina."

"Tällaista julkisuuta emme kaipaa. Koukkuniemen asia on saatettava kuntoon kertarysäyksellä. Kenellä on pokkaa väittää, että meillä ei ole siihen rahaa. Kysynpä vaan, paljonko meni kaiken kaikkiaan e-Tampereeseen ja mitä jäi käteen, olisimmeko kyenneet elämään ilman sitä? Paljonko on kaiken kaikkiaan vuosien varrella mennyt pikaratikkahankkeeseen? Nyt löytyy noin vaan 40 miljoonaa euroa kulttuuripääkaupunkihankkeeseen. Todellinen kulttuuriteko on antaa sotakorvaukset maksaneille ja tämän yhteiskunnan rakentajille laadukas turvallinen vanhuus itsenäisessä Suomessa."

Tällä kohtaa lienee paikallaan mainita, että ne sata lähihoitajaa Koukkuniemeen maksaisi vuodessa arviolta noin 3,5 miljoonaa euroa. [AL 2.3.]

Näin siis Tampereella tänään. Ei ihme, että kaupunkilehti 'Tamperelainen' peräänkuuluttaa "kunnon arvokeskustelua" pääkirjoituksessaan 4.3. [sivu 2, pdf] Epäilen tässä kuitenkin, etteivät vanhustenhoidon ongelmat ole vain hidasta hämäläistä laatua. Kyseessä lienee vain jäävuoren huippu. Koko yhteiskuntamme - koko elämänmenomme - kaipaisi kunnon arvokeskustelua. Vai olemmeko priorisoineet jo sydämemmekin ulos rinnastamme ja uhranneet sen markkina-arvojen ylistyksen alttarille?

Vai kuljemmeko vanhustenhoitelussa vain johdonmukaisen ja normaalin "kehityksen" viitoittamaa tietä kohti tätä? Onko Koukkuniemi vain tulevaisuuden eutanaarioiden esiaste?

LINKKIVINKKI

"Vanhustenhoito"  (Eräs keskustelunavaus T:reen kaupungin keskustelupalstalla, seuraa tätä.)

Uutta aiheesta:

(18.3.) Hiljaista näyttää tuolla keskustelupalstalla olevan. Sen sijaan kaupungin apulaisjohtaja oli Aamulehden verkkovieraana vastaamassa lukijoiden lähettämiin vanhustenhoitoa koskeviin kysymyksiin. Linkki. 

31.3. Aamulehdestä:

Koukkuniemeen 103 hoitajaa lisää

(30.03.2006 18:14) Länsi-Suomen lääninhallitus vaatii Tampereen kaupunkia palkkaamaan Koukkuniemen vanhainkotiin 103 hoitajaa lisää. Jo ensi kesäkuun alussa hoitajia on oltava 38 nykyistä enemmän. Marraskuun alussa on palkattava 30 hoitajaa lisää ja ensi helmikuun alussa 35. Tällä lisäyksellä voidaan lääninsosiaalitarkastaja Marjatta Aittolahden mukaan turvata hoidon tyydyttävä taso. Hyvä taso edellyttäisi vielä 200 hoitajaa lisää tämän päälle.