Kuukauden kirja -valinta on tuolta reunapalkistakin löytyvä Eric Schlosserin "Pikaruokakansa" (WSOY, 2002). Kirjasta löytyy netistä juttua vaikka kuinka, joten tässä vain lyhyt muistutus, että tämä lapionsa pikaruokakulttuurin paskaläjään syvälle iskevä tietoteos kuuluu oikeastaan yleissivistykseen - toivottavasti luetuttavat sitä kouluissa.

Kirja on tarina amerikkalaisen aterian maailmanvalloituksesta, joka on mahdollistettu lapsiin kohdistuvan markkinoinnin avulla. Se on kattava historiikki häikäilemättömästä voitontavoittelusta pikaruoka-ajattelun näkökulmasta; täynnä Amerikkalaisen Unelman menestystarinoita, lipunkantajanaan "kultaiset kaaret", nuo kaikkien tuntemat imperialismin pyhät toteemit, jotka valloittavat maailmaa joka paivä, kaupunki kaupungilta.

Kirjaa lukiessa syntyy mielleyhtymiä myös muuhun yhteiskuntaan, elämänmenoomme yleisemminkin. Vai mitä sanotte esimerkiksi seuraavista:

"... mainio esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, kun julkinen valta jättää tärkeät yhteiskuntapolitiikkaan liittyvät asiat omia etujaan ajavien yritysten valvottaviksi." [s.32]

"Markkinat ovat hyödyllinen työkalu, mutta niiden palvominen on hengetöntä uskonnon harjoittamista." [s.350]

Kirja tarjoaa myös perusteellisen kriittisen katsauksen amerikkalaisen tehomaatalouden kauhuihin. Se on järkyttävä ja kuvottava kuvaus hampurilaispihvituotannon alkumetreiltä, kun teurastamoissa työskennellään hirvittävässä kiireessä ja jopa amfetamiinin voimalla [s.238] mistään työturvallisuudesta piittaamatta. Lopputuloksena on työtapaturmia, salailua, valehtelua - ja liha, jossa on paskaa. [s.268]

Runsaasti kritiikkiä saa myös tuotantoketjun loppupää, jossa teiniorjat vailla mitään ihmisoikeuksia ahkeroivat tuon törkymöykyn ihmisten syötäväksi, iloisesti hymyillen. Pikaruokaketjujen epäinhimilliset työolot ja ay-vastaisuus tulevat kirjassa esiin jatkuvasti. Lukija voi vain uskoa ja toivoa, että asiat ovat Suomessa vähän helvetin paljon paremmin.

Minä näin kirjan koko tehomarkkinataloutemme läpileikkauksena. Äärimmilleen viety tuotannon ja "palvelun" tehostaminen on ajan henki alalla kuin alalla. Se tie on kuitenkin umpikuja, kuten pikaruokaketjujen hiipuva kasvuvauhti osoittaa. Tästä nousee myös kirjailijan teoksensa lopussa välittämä toiveikkuus - pikaruoka on ajateltava uudestaan, eettisemmin, ja asennemuutos on jo näkyvissä. Hän muistuttaa aiheellisesti, että kyse on lopulta meidän omista valinnoistamme. Kuten kirjassa tulee useasti ilmi, pikaruokajätit kuuntelevat herkällä korvalla rahojemme ääntä ja ovat tarvittaessa valmiita nopeisiinkin muutoksiin. Valinta on sinun. Happy meal!