Kirjastossa on hyllymetreittäin yhteiskuntaamme ja elämänmenoamme kriittisesti tarkastelevaa tietokirjallisuutta. Mitä jos vaihtaisimme kevyet kesädekkarimme tänä kesänä sellaisiin?

Lukaisin arvostetun amerikkalaisen taloustieteilijän Paul Krugmanin kehutun kansantalouden popularisaation "Satunnainen teoreetikko" (Tietosanoma, 1999). Kirja koostuu erillisistä teksteistä vuosilta 1995-97. Takakannen mukaan Krugman "puhaltelee omaksi ja lukijoiden iloksi nurin hyvältä kuulostavia mutta siitä huolimatta virheellisiä käsityksiä. Toisaalta hän mielellään levittää sellaisia kummallisia ja levottomuutta herättäviä ajatuksia, jotka kuitenkin sattuvat pitämään paikkansa".

Jotenkin kirja jättää kylmäksi. Ehkä odotin liikoja, esimerkiksi enemmän kritiikkiä nykymenolle. Vaikka Krugman sivalteleekin äärikonservatiiveja molemmille korville, niin muutamaa irrallista heittoa tai lainausta lukuunottamatta vasta viimeisessä esseessään "Katse taaksepäin", jossa hän katselee kuvitteellisesti taaksepäin vuodesta 2096, hän esittää hiukan tiukempaa kritiikkiä, puhuen erehdyksistä, luonnonvarojen rajallisuudesta ja niiden tulkitsemisesta omaisuudeksi. Esimerkiksi öljy mainitaan ensimmäisen kerran vasta tässä luvussa. (Jos katsoitte viime lauantaina Maikkarin dokumentin 'Öljy - viimeiset tipat', kuulitte miten horjuvalla pohjalla talousjärjestelmämme huojuu ja mitä on tulossa.)

Krugman unohtaa - tai sivuuttaa - myös uusista työpaikoista puhuessaan kokonaan, minkä laatuisesta työstä enimmäkseen on kysymys. En nyt ihan vanno, mutta muistikuvani on, että tästä kirjasta on turha etsiä termejä 'pätkätyö', 'lyhytaikainen työsuhde', tai 'työelämän epävarmuus'.

Niistä "irrallisista heitoista" mainittakoon seuraavat:

- Vertaus "kullankaivajien yhteiskunnasta" [s.50-51]
- George Soros(!) -sitaatti: "Globaali kapitalismi on nykyisin avoimelle yhteiskunnalle vaarallisempi uhka kuin totalitarismi." [s.71]
- Muistutus, "etteivät kaikki voittoa tuottavat operaatiot, joihin rajoituksista vapautetut sijoittajat voivat rahojaan käyttää, ole yhteiskunnalle edullisia. Ehkä se [hänen kertomansa esimerkki] jopa palauttaa mieleen syyt, joiden takia markkinoita aikoinaan ryhdyttiin sääntelemään". [s.131]
- "Bruttokansantuote ei ole kansakunnan taloudellisen hyvinvoinnin mitta." [s.157]

Noista muutamista valonpilkahduksista huolimatta kirjasta jää jonkinlainen vaihtoehdottomuuden hapan maku. Paitsi että voidaan kysyä, missä määrin globalisaatiovauhti on jyrännyt "vanhat" talousteoriat jalkoihinsa, lukija saattaa jäädä lähinnä pohtimaan kirjassakin vilahtanutta kerettiläistä ajatusta: "Taloustieteilijät tietävät kaiken hinnan, mutta eivät minkään arvoa".

*

Toisenlaista ja käytännönläheisempää näkökulmaa edustavat kanadalainen professori ja taloustieteen tutkija Michel Chossudovski kirjassaan "Köyhyyden globalisointi" (LIKE, 2001), josta lisää Yliopistolehdestä 4/02, sekä mm. tästä; ja tutkija Olli Tammilehto kirjassaan "Yhden taalan kysymys" (LIKE, 2003).

Tammilehdolta kannattaa ehdottomasti lukea myös "Maailman tilan kootut selitykset" (LIKE, 1998), eikä olisi oikeastaan lainkaan huono valinta, vaikka tosielämän tietodekkareihin ja maailman tilaan kaivautumisen aloittaisi juuri tästä kirjasta. Tieto on jännittävää, vaikka se tuskaa lisääkin.