Juuri ollut kirjan ja ruusun päivä toteutetaan meillä nyt pidennettynä versiona. Samalla kun osoitan rakkaalle vaimolleni äitienpäivän kunniaksi muutaman vajavaisen, mutta nöyrän ja suoraan sydämestä tulevan kiitoksen sanan, ilmoitan, että täällä on nyt jonkin aikaa tiedossa enemmän kirjallisuutta ja vähemmän lokaamista.

Aion siis hiukan hillitä omaa kieltäni ja tarjota mieluummin enemmän linkkejä ja vinkkejä paremman tiedon lähteille. Saatanpa elvyttää tuon kuivahtaneen 'päivän sitaatti' - kategoriankin, jotta voimme jälleen tehdä toisten oivalluksista kuolemattomia. Reunapalkkia päivitetään edelleen ja kommentteihin ja sähköposteihin vastaillaan kuten ennenkin. Mutta vaikka siirrynkin satunnaisempaan ja ennenkaikkea lyhyempään kirjoitteluun ja käytän vapaa-aikaani enemmän lukemiseen ja uuden opiskeluun, tulee eteen varmasti hetkiä, jolloin en malta olla päästämättä hiukan höyryä täälläkin. Eli en minä tästä mihinkään katoa.

*

Vaimolleni

En koskaan voi kylliksi kiittää sinua.
Kiittää sinua kaikesta uhrautumisestasi ja siitä, että olet tehnyt nämäkin rivit mahdolliseksi.
Sinä olet se voima, joka minua kantaa.
Kiitos yhteisistä vuosistamme, kiitos perheestämme. En tiedä, missä olisin ilman sinua.
Kiitos rakkaani, kiitos kun katsoit minua silmiin silloin kauan sitten.


82103.jpg



Näiden ruusujen myötä kiitos myös lukijoille tähänastisesta. Te olette voimapatterini toinen napa. Lämpimät onnittelut äideille ja hyvää kesän odotusta kaikille. Pitäkäähän puolenne - ei luovuteta, ei koskaan.