"Jokaisen valistuneen ihmisen tulisi ymmärtää biologian peruskäsitteitä - evoluutiota, biodiversiteettiä, kilpailua, sammumista, sopeutumista, luonnonvalintaa, lisääntymistä, yksilönkehitystä ja monia muita asioita, joita tässä tarkastellaan. Liikakansoitusta, ympäristön tuhoutumista ja suurkaupunkien pahoinvointia ei voida ratkaista teknisellä edistyksellä, ei myöskään kirjallisuudella tai historialla, vaan ainoastaan keinoilla, jotka perustuvat viime kädessä näiden ongelmien biologisten juurien ymmärtämiseen. Se "tunne itsesi", johon vanhat kreikkalaiset meitä kehottivat, sisältää ennen kaikkea muuta meidän biologisen alkuperämme tuntemisen. Lukijoiden auttaminen parempaan ymmärrykseen paikastamme elollisessa maailmassa ja vastuusta muuta luontoa kohtaan on tämän kirjan tärkein tehtävä."

Näin kirjoitti evoluutiobiologi, emeritusprofessori Ernst Mayr kirjansa "Biologia - elämän tiede" (Art House, 1999) esipuheessa, syyskuussa 1996 - kymmenen vuotta sitten. Kirjan suomentanut Anto Leikola pitää omassa esipuheessaan Mayria aikamme merkittävimpänä evoluutiobiologina. Hän kertoo Stephen Jay Gouldin luonnehtineen käsiteltävää teosta näin: "Ernst Mayr, maailman suurin elossa oleva evoluutiobiologi ja poikkeuksellisen selkeä ja oivaltava kirjoittaja, antaa meille elämänsä kymmenennellä vuosikymmenellä oman uutteensa täydestä työpäivastään, jonka hän on käyttänyt rakastamansa aiheen ajatteluun ja tutkimiseen." Leikola sanoo toivovansa, että jotain tästä olisi välittynyt myös käännökseen. Lukija puolestaan saattaa todeta tässä että kiitos kyllä, ihan hyvä meininki, mutta asiaa ei näköjään halutakaan ymmärtää - kuten tuore uutinen kertoo sivistyksen tasosta tämän päivän Suomessa. Kolmasosa suomalaisista ei usko evoluutioon! Mitä ihmettä ne siellä koulussa nuorille opettavat? Ja ennenkaikkea: miten?

[offtopic]
Evoluution perusteet ymmärtävälle uutinen on yhtä järkyttävä kuin jos sanottaisiin, että kolmasosa ei usko Maan kiertävän Aurinkoa! Veikkaan, että tässä on kyse osaltaan sanasta teoria - ei ymmärretä, että tieteessä teoria ei ole mitään arvailua, etenkään tässä asiassa, jonka puolesta on puhumassa täysin musertava todistusaineisto. Koko sanasta tulisi jo luopua evoluutiosta puhuttaessa.

Toinen osasyy tuohon katastrofaaliseen tulokseen saattaa olla, että evoluutio ymmärretään väärin. Ei ymmärretä sokean sattuman ja kasautuvan valinnan eroa, eikä elämän historian (omaan elämäämme ja lyhyeen historiaamme verrattuna) käsittämättömän pitkää aikaskaalaa. Loppu selittyykin sitten uskonnollisilla syillä. Jotkut vaan haluavat edelleen - kaiken todistusaineiston vastaisesti - nähdä itsensä "luomakunnan" herroina, joille kaikki muu on alisteista. He eivät kykene sulattamaan olevansa vain osa elollista luontoa, vain eräs elämän pitkän kehityksen tuottama, pahimmassa tapauksessa itse itsensä umpikujaan päättävä sivuhaara.
[/offtopic]

Mutta takaisin kirjaan. Mayr aloittaa biologian elämäntarinan siitä, mitä "elämä" tarkoittaa ja miten sen tutkimisesta tuli aikojen saatossa tiedettä. Seuraavassa luvussa hän kertoo mitä tiede on ja miten se selittää luonnon maailmaa. Hän paneutuu tieteen etenemistapoihin ja vie lukijan yhä syvemmälle biologian tieteenfilosofiaan, elämän tiedettä jäsentävien mikä, miten ja miksi -kysymysten kautta. Tässä vaiheessa lukijan eteen tulee monipuolista terminologiaa ja jakso on paikoin raskasta luettavaa. Vaivannäkö kuitenkin palkitaan.

Lukija saa varsin perusteellisen selvityksen Darwinin teoriasta ja sen voittokulusta. Mayr perehdyttää meidät myös ekologiaan, joka hänen sanojensa mukaan on "kaikista biologian haaroista heterogeenisin ja laajin".[s.257] Hän kuvailee ekologian kysymyksiä, sen lyhyttä historiaa, yksilön, lajin ja yhteisöjen ekologiaa ja ekologian kiistakysymyksiä päättyen toteamukseen:

"Kuten ekologit ja ympäristöväki ovat usein korostaneet, ihmislajin tulevaisuuden ongelma on viime kädessä ekologinen ongelma."[s.278]

Kahdessa viimeisessä luvussa Mayr kysyy miten ihmiset sopivat evoluutioon ja voiko evoluutio antaa pohjaa etiikalle. Hän aloittaa "primitiivisimmistä kulttuureista", Kreikan filosofiasta ja kristinuskosta, joissa ihmisen katsottiin olevan kokonaan muun luonnon ulkopuolella. Vasta 1700-luvulla alettiin kiinnittää huomiota ihmisten ja apinoiden samankaltaisuuteen, mutta vasta ranskalainen luonnontutkija Lamarck (1809) uskalsi esittää ihmisen polveutuneen ihmisapinoista. Sitten tulikin Darwin.

"Darwinin yhteisen polveutumisen teoria ei lopulta jättänyt mitään pakotietä siitä johtopäätöksestä, että ihmiset olivat todellakin polveutuneet apinamaisista esi-isistä; vertailevan morfologian aineisto oli vastaansanomaton. Muutamia vuosia myöhemmin Huxley, Haeckel ja muut löivät lukkoon periaatteen, että ihmissuvun alkuperässä ei tarvinnut olla mitään yliluonnollista. Homo sapiens ei ollut enää erillään muusta elämän maailmasta, ja sen evoluutiohistoria oli maallistunut yhdeksi biologisen tieteen haaroista."[s.279]

Mayr kertaa ihmisen kehityshistorian ja pohtii ihmiseksi tuloa; kielen, aivojen ja mielen kehitystä; kulttuurievoluutiota ja sivilisaation syntyä, sekä sen tulevaisuutta erittäin mielenkiintoisesti. Samoin kuin inhimillistä etiikkaa ja moraalia, ja niiden historiaa, joita käsittelevän viimeisen luvun lopuksi hän korostaa yksilön vastuuta ihmislajin tulevaisuudesta ilman mitään ulkopuolelta annettujen käskyjen kokoelmia. Hän puhuu evolutiivisesta humanismista.

"Evolutiivinen humanismi on vaativaa etiikkaa, sillä se väittää jokaisen ihmisen olevan osaltaan vastuussa lajimme tulevaisuudesta, ja tämän vastuun laajemmasta joukosta tulisi olla eettisen kulttuurin osa yhtä paljon kuin huolen yksilöstä. Jokainen sukupolvi kantaa ajallaan vastuun ei vain ihmiskunnan geenivarastosta vaan itse asiassa koko luonnosta tällä haavoittuvalla pallollamme.
Evoluutio ei tarjoa meille kodifioitua joukkoa eettisiä normeja Kymmenen käskyn tapaan. Se on kuitenkin antanut meille kyvyn kurottaa omien yksilöllisten tarpeidemme ohi, niin että voimme ottaa laajemman joukon tarpeet huomioon. Ja evoluution ymmärtäminen voi antaa meille maailmankuvan, joka kelpaa pohjaksi terveelle eettiselle järjestelmälle - eettiselle järjestelmälle, joka voi pitää yllä tervettä ihmisyhteiskuntaa ja tarjota tulevaisuudelle ihmisen varjeluksessa säilyneen maailman."[s.327]

Jälleen yksi loistava kirja palauttamaan ihmistä maan pinnalle, todellisten perimmäisten kysymysten ääreen. Kysymysten, joita tutkii biologia - elämän tiede.

Mitähän se evoluutiokriittinen kolmannes olisi vastannut kysymykseen uskotko biologiaan?