Raskasta on katsoa maailmaa juuri nyt. Kaikki illuusiot siitä, että ihmislaji voisi joskus tajuta paikkansa maailmankaikkeuden äärettömyydessä katoavat. Kirkot ja uskontokunnat hallitsevat maailmaa edelleen. 

En ole uskontotutkija, mutta käsitykseni mukaan kaikkien valtauskontojen opeista löytyy jollakin muotoa ajatus siitä, että kaikki olevainen on tavalla tai toisella luotu vain ihmistä varten. Koko maailmankaikkeus kaukaisia galakseja myöten pienen ihmisen tarpeisiin! (Oikaiskaa, jos olen tässä väärässä!) Tällainen tulkintahan ainakin kristinuskon opeista väistämättä syntyy. En malttanut olla ihmettelemättä asiaa jo aiemmin.

Kotoinen vihkiraamattuni kertoo seuraavaa: (1.Moos.1:27-28)

"Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi;mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille:`Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet`."

 

Näillä opeilla pallomme on saatettu nykyiseen tilaansa. Eikä näihin oppeihin ja niiden soveltamiseen käytännössä tule koskaan muutosta, sillä uskonto on pyhä! Jokaisella on loukkaamaton oikeus sammuttaa terveen järkensä valo ja täyttää päänsä millä tahansa uskonnolla, pseudotieteellä tai huuhaalla.  Seuraukset ovat nähtävissä.

Vai tuntuuko teistä nyt, juuri näinä päivinä, erityisen realistiselta ajatus ihmiskunnasta, joka olisi yhtäkkiä huomannut, etteivät rukoukset ja loitsut auttaneetkaan vaan itse asiassa pahensivat ongelmavyöryä siirtämällä yhä kauemmas sitä päivää, jolloin he lopulta tajusivat tilanteen ja ryhtyivät töihin? Että ristin tie olikin tuhon tie?

Niinpä niin. Sitähän minäkin.