Nyt on pitelemistä sekä naurussa että narussa. Nimittäin siinä narussa, joka on jokaisen suomalaisen työntekijän - tai työttömän - kaulassa. Tunnetko sinäkin sen kiristyvän? Omistajapiirien otteet kovenevat koko ajan. Suomalaista sopimusjärjestelmää vastaan hyökätään jälleen raskaalla tykistöllä. Yt-menettelystä ja työehtosopimuksista, siis lopulta työntekijöistä, on taas tullut riippakiviä pörssiyritysten hurjassa nousukiidossa. Finnairlainen sanelupolitiikka romahdusmaisine palkanalennusyrityksineen ja tallinklainen hilpeä esimieskulttuuri näyttävät tietä. Työstäsi tulee huutokauppatavaraa, halvin tarjous voittaa, vääjäämättä.

Hupaisaa puolestaan on suomalaispoliitikkojen, noiden lähinnä alapään asioiden ja kieltolakiensa parissa askartelemaan joutuvien Brysselin sätkynukkien ja rahanvallan iloisten renkipoikien ja -tyttöjen into vahvistella olemattomia lakeja, jotka eivät koskaan tule sellaisenaan voimaan. Tällä tavoin ei suomalainen kansanedustuslaitos arvoaan äänestäjän silmissä nosta. Tämä on kumarrus armottomille, ylikansallisille markkinavoimille ja pyllistys omille kansalaisille.

Joissakin piireissä nämäkin uutiset otetaan kuitenkin vastaan riemuhuudoin ja lasinkilistyksin. Voin melkein kuulla seteleiden ja arvopapereiden kahinan ja nähdä kuinka puhtaan valkoiset, sileät sormet laskevat ja hypistelevät niitä, ahneen ja kovan katseen loisteessa. Rahamiehille tehdään ennenaikaista Joulua, se on uutisissa joka päivä. Eihän tästä riemusta puutu enää kuin porvarihallitus Ruotsin malliin...