Kiinteästi edelliseen merkintääni, mutta myös kaikkeen aiemmin työelämästä ja suomalaisen työn murheellisista näkymistä sanomaani liittyen:

Mielellään sitä jo yrittäisi jättää tämän metsäteollisuuden lyhytnäköisen alasajon ainakin hetkeksi taakseen, mutta kun on tämä Aamulehti. Jos joku kärsii alhaisesta verenpaineesta, AL:n mielipidesivu on parasta lääkettä. Kyllä lähtee päivä käyntiin!

Tänään sentään saatiin mainitulla palstalla kaksi korjausta tuohon lakkoilu-asiaan. Hämmästyttävää, miten vaikeata useimmille näyttää olevan mieltää, mikä on työsulku. No, ei tässä kaikki, ei alkuunkaan.

Ekonomi Pentti Hagelin kirjoittaa mielipiteensä aiheesta lyhytnäköinen eduntavoittelu ja kilpailukyvyn loppu. Hän on kaivellut Tilastokeskuksesta lukuja, jotka hänen tulkintansa mukaan osoittavat työntekijöiden palkkojen nousseen viimeisen kuuden vuoden aikana peräti 25,7 prosenttia. Hän kirjoittaa Suomesta tulleen "hyvin nopeasti liian kallis maa", ja kertoo huolissaan "ylisuurien palkankorotusten" nakertaneen pahiten kilpailukykyämme viime vuosina. Hän haluaisi eroon työsuhteiden sitovuuksista, velvoitteista ja kustannuksista. Lopuksi hän toteaa "lyhytnäköisen eduntavoittelun tulevan kalliiksi lapsillemme".

Huh huh. Tässä tämä nyt sitten tuli tiivistetyssä muodossa. Työntekijöistä ei ole yrityksille kuin kustannuksia, aivan kuten itsekin aiemmin totesin. Mitä tähän voi enää sanoa? Onpa erikoisia tulkintoja kuitenkin. En lähde kiistämään hänen laskutaitoaan, vaikka en tuollaisia prosentteja ole rahapussissani nähnytkään. Muistakaamme kuitenkin vanha viisaus: vale, emävale, tilasto. Tilastot ovat niinkuin ne luetaan; niillä pystytään osoittamaan samoista parametreista hyvinkin erilaisia tulkintoja.

Mutta ekonomimme tulkintojen edessä on ihminen aivan monttu auki. Ekonomi kehtaa puhua näissä olosuhteissa ja tässä maailmantilanteessa työntekijäpuolen lyhytnäköisestä eduntavoittelusta! Olisi mielenkiintoista tietää minkälainen on se maailma, johon tuollaisella ajattelulla päädytään. Ekonomi Hagelin ei työntekijöille paljon ihmisarvoa laske, sellainen muuttuja taitaa puuttua hänen yhtälöistään kokonaan.

Mihin kaikki siis johtaa? Onko tulevaisuuden työelämä ehkä sellaista, jota Aamulehti ylistää pe 10.3. esitellessään onnellisen pätkätyökuningattaren, tamperelaisen naisen, jolla on 20 työpaikkaa? Hän on juuri sellainen keikanpäivystäjä, halpatyön El Doradon nöyrä alamainen, jota tuollakin kuvasin. Hän kertoo, että "puhelin voi soida aamulla vaikka kuudelta jos joku kassa on sairastunut. Minä lähden mielelläni vaikka tunnin varoitusajalla". Hän ilmoittaa ilomielin menevänsä sinne, missä on tarve, silloin kun on tarve, eikä tiedä työvuorojaan etukäteen kuin korkeintaan pariksi päiväksi.

Taas huh huh. Missä on hänen elämänsä? Missä perheensä? Missä ihmisarvonsa? Missä minkäänlainen suunnittelu, kun ei tiedä, mikä ylihuomenna odottaa? Tuossa menossa ei saa kyllä paljon lapset tai mikään ulkopuolinen häiritä. Toimittaja Kristiina Tolvanen ei suotta sellaisista turhuuksista huolehdikaan iloitessaan jutun yhteydessä kommenttilaatikossaan, että tällä naisella on "hieno asenne". Hän ei ole "jumittunut rutiineihin, vaan nauttii muutoksesta". Toimittaja kehuu rennon asenteen takana olevan "rautaisen ammattitaidon". "Kun osaa, niin ei tarvitse stressata eikä valittaa."

Tämä avaa mielenkiintoisia näkymiä. Onko meidän nyt sen kuuluisan 'kilpailukyvyn' nimissä luovuttava sellaisista jumiuttavista rutiineista kuin työsuhde, työpaikka ja säännölliset tulot? Pysyvistä kokoaikaisista työsuhteista ei kai tarvitse enää puhuakaan? Onko siitä enää pitkäkään matka siihen, että olemme lopulta kaikki niin sanottuja yrittäjiä?

Palvelualojen ammattiliiton Pam-lehti kertoo Turun hovioikeuden tuoreesta ratkaisusta tapauksessa, jossa Tampereen kaupunki oli suorittanut tamperelaisen asioimistulkin ja kielenkääntäjän palkasta ennakonpidätyksen ja kaikki palkan sivukulut, vaan ei lomakorvausta, koska joku oli keksinyt kuningasidean, että yrittäjähän tämä onkin. Tapaus ratkesi lopulta työntekijän eduksi, mutta hyvin erikoista on, että Tampereen käräjäoikeus oli ensin jo tulkinnut työntekijän yrittäjäksi.

Tähänkö kaikki tähtää? Kohti vapaan turbokapitalismin päätepysäkkiä, Uutta Uljasta Uuslibertansaaniaa, jossa mitään työsuhteita ei ainakaan 'wal-marttien' ulkopuolella ole, vaan kaikki ovat periaatteessa "itsenäisiä" palveluyrittäjiä; tosin pakon edessä, koska mitään sosiaaliturvaakaan ei ole? Voi sitä puhtaiden paitojen määrää!

Tämäkö on ekonomien märkä uni? Herättäkää ne ja äkkiä!

Jatkoksi:

Ekonoomimme kirjoitus oli ilmeisesti julkaistu Turun Sanomissakin. Lue Palvelualojen ammattiliiton hallituksen jäsenen Arja Savolaisen vastaus tästä.