Takaisin Konginkankaalle. Uhrien omaisten suru ja tuska on meidän kaikkien yhteinen. Olen pahoillani, että otan asian uudelleen esille. Minä suren kanssanne ja toivon, ettei tällainen onnettomuus toistu enää koskaan.

Onnettomuuden tutkijalautakunnan tuoreet suositukset pakottavat kuitenkin kommentoimaan. Suosituslista on 21-kohtainen (linkki tuolla alempana) ja sisältää monta hyvää ehdotusta, mutta sieltä myös puuttuu jotain tärkeää. Heti alussa mennään metsään, kun vaaditaan raskaiden ajoneuvojen nopeusrajoittimia säädettäväksi 80 kilometriin tunnissa. Kysyttiinkö kuljettajilta mitään? Kysyttiinkö heidän edustajiltaan (esim. Rahtarit ry.) mitään? Epäilen.

Tiedän sen verran asiasta, että uskallan väittää seuraavaa: Raskaasti kuormatut yhdistelmät (esim. juuri paperikuormat) tarvitsevat välttämättä sen lähempänä yhdeksääkymppiä olevan nopeuden päästäkseen yleensä mihinkään. Hiljaisemmalla vauhdilla ne puutuvat jokaiseen pieneenkin ylämäkeen. Ja kahdeksaakymppiä ajaen näitä mäkiä löytyy sieltäkin, missä silmä ei edes mäkeä näe, uskokaa pois! Vauhti putoaa tällöin nopeasti ja tie on tukossa. Tämä tulisi lisäämään ajattelemattomia ja vaarallisia ohituksia. Tässä kohtaa voi kyseenalaistaa myös lautakunnan laskelmat syntyvistä polttoainesäästöistä. Miten sitä voi säästyä, kun kuljettaja joutuu huomattavasti aiempaa useammin hakemaan urku auki uutta vauhtia pienemmillä vaihteilla?

Nykyrekoissa raskaalla kuormalla ajettaessa on käsitykseni mukaan sellainen sanoisinko 'parhaan vääntömomentin' alue, jolla kuorma kulkee mahdollisimman kevyesti. Tämän saavuttaminen Suomen mäkisillä ja talvisin niin liukkailla maanteillä vaatii siis sen lähemmäs yhdeksänkympin vauhdin. Kysykää kuskeilta!

Lautakunnan muuten monipuolisissa ja moneen suuntaan annetuissa suosituksissa ei mainita lainkaan teiden talvikunnossapitoa. Miksi? Eikö tien yllättävä jäisyys ollut muka edesauttamassa Konginkankaankin onnettomuuden syntyä? Jos maanteidemme tilasta haluatte asiantuntijalausuntoja, niin kysykää kuskeilta!

 

Sitten kiitosta. Lautakunta esittää kuljetusyritysten työnjohdolle vastuuta mahdollisista rikkomuksista. Suunta on oikea sikäli, että nykyään kuljettaja vastaa kaikesta. Hänen nimelleen kirjoitetaan sakko lepoaikarikkomuksista silloinkin, kun hän on yrittänyt selvitä jo alunalkaen täysin epärealistisesta aikataulusta, jota on vielä sotkettu lisää soittelemalla perään, että hae vielä sieltä se ja tuolta tuo - kyllä sinä ehdit. Pidä siinä sitten lain vaatimia taukoja, kun et ehdi edes eväitäsi syödä kuin ajaessa! Kysykää kuskeilta!

Työnjohto, siis ajojärjestelijät, ovat kuitenkin myös usein tavallaan puun ja kuoren välissä yrittäessään toteuttaa kuljetusten tilaajien toiveita. Vastuu pitäisi siis ulottaa tilaajiin asti. Siellä on viihtyisissä toimistoissaan istuvia herroja ja rouvia, joilla ei ole mitään käsitystä niistä vaikeuksista, joita on voitettava, ennen kuin heidän tavaransa saadaan perille heidän edellyttämällään minuuttiaikataululla - oli keli millainen tahansa. Ja kuka saa moitteet, kun jokin menee vikaan? Kysykää kuskeilta!

 

Lautakunnan esityksistä jää siis sellainen kuva, että raskaan liikenteen ongelmia ei kertakaikkiaan ymmärretä. Luulisi, että näistä asioista lausuntoja antavat henkilöt olisivat edes joskus olleet raskaan yhdistelmän kyydissä. Minä en tiedä lautakunnan koostumusta ja kuka minkäkin suosituksen takana on, mutta jotenkin jää sellainen tunne, että asioihin on perehdytty vain 'henkilöautolijan' näkökulmasta. Raskas liikenne on kuitenkin täysin oma maailmansa - sitä ei opi kirjoista eikä tilastoista. On kysyttävä kuskeilta! 

 

Tutkijalautakunnan suositukset  (pdf - tiedosto) 

 

Päivittelyä 18.11.05

 

Tutkijalautakunnan loppuraportti luovutettiin eilen oikeusministeri Leena Luhtaselle. Raportti antaa nyt 17 suositusta, joista keskeisin on juuri tuo nopeudenrajoittimen säätäminen 80 kilometriin tunnissa.

Metsään mennään, sanoo Lokaaja, tai ehkä pikemminkin liukkaita mäkiä takaperin alas. On se nyt kumma, miten ei mene jakeluun, että raskasta yhdistelmää ei jarrutella ja kiihdytellä niinkuin henkilöautoa - tai edes niinkuin perävaunutonta kuorma-autoa! Kun yhdistelmä puutuu liukkaaseen ylämäkeen, niin se on sitten siinä. Ainoa suunta ilman suolan tai hiekan apua on alaspäin! Ja tämä ei välttämättä tapahdu hallitusti... Jotta näin ei kävisi, raskaan yhdistelmän on pystyttävä pitämään se mainitsemani tarpeellinen vauhti yllä. Kysykää niiltä kuskeilta!

 

LINKIT

YLE:n uutinen

Onnettomuustutkintakeskus