Hiroshima, elokuun 6. 1945, klo 8.14

Aurinko paistaa. Ihmiset häärivät aamuaskareissaan. Lapset kiljuvat ja riemuitsevat. Kaupunki on säästynyt pommituksilta, joten ei ole syytä huolehtia sellaisista tänäänkään. Tarkkasilmäisimmät  tosin huomaavat korkealla kaartelevan lentokoneen, mutta se on niin korkealla, ettei se herätä suurempaa kiinnostusta.

Mutta se on jo tulossa. Sen nimi on "Little Boy". Kuinka leikkisä ja hassu nimi sillä onkaan!

 

"Good morning Hiroshima, how are you? I'm coming down to say hello to you..."

 

Yhtäkkiä sokaiseva välähdys halkaisee taivaan. Paine murskaa kaupungin keskustan maan tasalle. Räjähdyspisteessä lämpötila on miljoonia asteita, maanpinnallakin tuhansia. Kivi ja metalli sulavat, ihmiset leimahtavat tuhkaksi kesken aamutoimiensa. Polttosäteily aiheuttaa palovammoja vielä useiden kilometrienkin päässä. Kolmetoista neliökilometriä Hiroshimaa muuttuu tuhkamaaksi. Ja helvetti on vasta alkamassa; aavekaupunki, jossa eloonjääneet kadehtivat kuolleita.

 

- Ground Zero - nothing. Absolutely nothing.

- Well done, Enola Gay. Come home, Fatman is waiting.

 

 

60 vuotta kulunut

ME EMME MILLOINKAAN SAA UNOHTAA

 

 

Pari linkkiä aiheesta:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ydinase 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hiroshiman_ja_Nagasakin_pommitukset