Kansalaiset, medslutare!

Olemme kokoontuneet tietokoneidemme ääreen viettämään yhdessä, tai erikseen - kukin juhlakuntonsa mukaan - tätä juhlapäivää; Suomalaisen Työn Muistopäivää. Kuten mainio sanaseppo Matti Pitko Aamulehdessä kiteytti: "Työ karkasi Kiinaan, mitä meille jää? Jää kiekko."  Tuohon sanoisin itse, että olenhan siitä kuullut minäkin, siis jääkiekosta; vaan enpä ole aikoihin nähnyt - olisikohan ollut viimeksi Globenissa -95?

Mutta asiaan: Wappu on kewään ja ilon, sekä juopottelun ja örweltämisen Suuri Riemujuhla.  Se, joka tätä juhlaa jollakin sopivalla käytöksellä häiritsee, tuomittakoon ankarimman mukaan siihen rangaistukseen, jonka laki kustakin rikoksesta erikseen on jo pitkään lakannut määräämästä. Lopuksi toiwotan kaikille rrriemullista työn muistojuhlaa!

 

 

Hei, älkääs menkö! Lukekaamme vielä yhteen ääneen wappuhenkinen uskontunnustuksemme:

 

Minä uskon humalaan; alkoholiin, Kaikkivaltiaaseen

taivaan ja helvetin luojaan

ja pulloon ruskeaan ja kirkkaaseen,

humalan ainoaan tuojaan; meidän Herraamme

joka sikisi pyhästä viljasta,

syntyi neitsyiden kauhuksi,

kärsi kieltolain aikana,

salaa poltettiin, käryttiin, ja maahan haudattiin

astui alas kurkusta,

nousi kolmantena päivänä vatsasta,

astui ylös yökkäyksin,

istuu kaupan hyllyssä, myyjän kaikkivaltiaan väärällä puolella

ja on sieltä tuleva tuomitsemaan janoisia ja kuolleita

ja pullon henkeen,

lihan yhteyden seurakunnan,

pahan krapulan, syntien muistamisen,

ruumiin kärsimyksen,

ja iankaikkisen katumuksen.