Vielä riittää rusinoita - käydään pureskelemaan!

Mikä ihme vaivaa hätäkeskuksia? Jatkuvasti saamme lukea jostain hölmöilyistä; ambulansseja lähetetään vääriin kuntiin, eräässä suomalaisessa maakunnassa ei hädässä oleva saa apua edes englannin kielellä suomesta puhumattakaan ja Tampereella ei 112 tiedä, missä Pyynikin kesäteatteri on. Olisikohan tässä nyt jo keskitetty toimintoja tarpeeksi, jotta voitaisiin vähitellen keskittyä toimintaan?

 

Keskustelu suomalaisesta ruoasta kiehuu edelleen kuumana - turhaan. Nostakaa jo päänne sieltä patojen ja kattiloiden takaa niin näette asian oikeassa perspektiivissä! Pieni Suomi on Euroopan suurille pelkkä suupala, kuiviin imettävä tulonlähde. Siitä ajattelutavasta nuo eurojohtajien lausunnot kumpuavat. Näkeehän sen jo tässä sokerijuurikashölmöilyssäkin. Suomalaisen maatalouden alasajo vaatii siinä seuraavat uhrinsa. Ja suomalaiset mepit nyökyttelevät innokkaana, että oui, oui, ja danke schön - samalla kun pakkaavat kamojaan parlamentin 12 kertaa vuodessa toistuville idioottimaisille muuttomatkoille Brysselistä Strasbourgiin. Vain koska Suuri Ranska on jossain vaiheessa saanut nuijittua tällaisen pykälän pöytään. Strasbourgin viikkoihin uppoaa vuosittain ainakin 200 miljoonaa euroa parlamentin vajaan 1,3 miljardin budjetista. Hei, taas me muutetaan!

Kannatetaan nyt tuota ruokakeskustelua kuitenkin sen verran, että lainataan tähän muutama rivi nimimerkin "Kauko Putki" mainiosta yleisönosastokirjoituksesta Aamulehdessä 14.7. :

"Coq au vin?  Sitkeä ja liian vanha lintu, jota marinoidaan punaviinissä ja pehmitetään uunissa kunnes sitä voidaan pureskella. Pot-au-feu? Keitettyä kieltä, häntää ja halpoja juureksia. Pate? Rippeitä ja roiskeita jauhetaan rasvan sekaan, maustetaan ja koristellaan, kunnes joku utelias uskaltaa panna sen suuhunsa." 

 

Suopotkupallo on huudossa. Sehän sopii, sillä niin syvällä suossa futis nykyään rämpii. Surkuhupaisaa on ollut seurata tapaus Allianssin kiemuroita. Liikkeellä ovat olleet niin hyvät harhauttajat, että ensin ei tiedetty onko jotain tapahtunut, sitten tiedettin jotain tapahtuneen, muttei tiedetty omistaako joku mitään ja ketään ja varsinkaan kuka. Pallo oli siis täysin hukassa. Lopulta se löytyi - omasta maalista. Tässä on tehty hienolle ja perinteikkäälle urheilulajille sellainen karhunpalvelus, että se on nyt lopun alku. Tämä on aivan varmasti vasta jäävuoren huippu, näitä tulee vielä lisää. Suuri Raha on löytänyt lajin jo vuosikymmeniä sitten; nyt on aika tutustua asiaan pienessä Suomessakin. Raha ja rehti urheilu eivät kuulu yhteen, niin se vain on. Kuvaan tulevat vähitellen erilaiset lieveilmiöt, ihminen kun ei koskaan muutu. 

Maailmaltahan on silloin tällöin putkahdellut julkisuuteen epäilyjä sopupeleistä. Ja näin harrastelijavedonlyöjänä voin sanoa, että kyllä niitä "käsittämättömiä yllätyksiä" on vähän liikaa sattunutkin. Yleensä koko urheilun aatteet ja ihanteet ovat nykyään niin lokaantuneet, että vedonlyöjän uusi nyrkkisääntö kuuluukin: Never bet on human sports.

 

Päivitystä

12.12.05

Pari Ylen tuoretta uutista siihen jäävuoreen liittyen:

Veikkausliigan pelaajia lahjottu

Pesäpallon sopupelit käsitelty 

17.3.06

Suray myönsi sopupeliyhteyden Suomeen (Yle 16.3.06)

 

 

5560.jpg