Vaikka lämmin kesä tuntuukin saaneen jatkoaikaa, koleat yöt ja auringon päivä päivältä madaltuva ja lyhenevä kaari kertovat vääjäämättömän totuuden: on syksy, luopumisen aika. Niin kuin puut luopuvat lehdistään kasvattaakseen keväällä uudet, ihminenkin voi luopua entisestä, tehdä suursiivouksen elämässään ja vaihtaa uuteen ympäristöön, uusiin haasteisiin.

Olen ollut maailman menosta viime aikoina varsin hiljaa. Elämä vie miestä juuri nyt niin lujaa, että tähän ei ole riittänyt aikaa, voimia eikä oikein intoakaan. Olen pahoillani, jos olen tuottanut pettymyksiä juuri nyt, kun maailman tapahtumat tarjoaisivat runsaalla kädellä tilaisuuksia sarkastisille huomautuksille. Joudun jopa pyytämään teiltä hiukan lisää kärsivällisyyttä, sillä olosuhteet pakottavat minut vielä muutamaksi viikoksi tuppisuuksi takariviin.

Monen kirjoittamatta jääneen jutun taustalta löytyy kuitenkin minua yhä useammin vaivaava havainto: olen tavallaan sanonut sen jo. Erityisesti aivan viime päivien uutiset meiltä ja maailmalta vetävät vakavaksi. Se kaikki tapahtuu. Nyt.