Vanhustenhoidosta (tai hoitamattomuudesta) oli hiljattain puhetta. Taustalla ovat tietysti kunnallisten tuloksentekoyksiköiden ongelmat tuottamattomasta toiminnasta. Nyt talouspäälliköt ovat kiinnittäneet markkinataloudellisen katseensa ihmisen elinkaarikustannusten toiseen päähän - lapsuuteen. Riihimäellä on laskettu eurolleen, paljonko lapsi maksaa kaupungille 17 ensimmäisen elinvuotensa aikana. Asiasta kirjoittaa paitsi Aamulehti tänään, myös Hämeen Sanomat jo aiemmin. Ylekin oli uutisoinut aiheesta.

Tätä täytyy oikein pysähtyä miettimään. Siis lapsen hinta. Lapsen hinta? Ei perkele, ei kaikkea voi mitata rahassa! Vaikka tuolla artikkelissa mitä kaunista ja hyvää seliteltäisiin tästä hyödyttävän, niin tämä viimeistään on markkina-arvojen selkävoitto ihmisyydestä. Viesti on yhtä selkeä kuin työelämässäkin: sinä olet lopulta vain kustannuserä, et mitään muuta.

Tähän on tultu. Yhteiskuntamme ainoa arvo on euro.